Valotuksia

Hankalaksi on tehty operaattorista toiseen vaihtaminen nykypäivänä. Tarkoituksena on ilmeisesti saada asiakas kahlehdittua virmaan mahdollisimman pitkäksi ajaksi, ja hyvä, jos peräti iäksi. Näin se käy:

Pahaa aavistamaton asiakas saa houkutuksen pistoksen ja ostaa upouuden kännykän ja siihen liittymän - tietenkin hyvin edulliseen kimppahintaan. Irti ei sopimuksesta pääse ennen kuin kaksi vuotta on oltu yksissä. Kuulostaa reilulta peliltä, kun kerran säännöt etukäteen selvitetään.

Kaikki hyvin pari vuotta, ja vihdoin koittaa aika, jolloin asiakas alkaa katselemaan, mikä operaattori olisi itselle sopivin kaveri tästä eteenpäin. Mutta eipäs hätäillä. Näihin kytkypuhelimiin kun on aikoinaan laitettu koodaus, joka täytyy purkaa ennen kuin toisen operaattorin kortti sopii omaan puhelimeen. Toivotetaan asiakas lämpimästi tervetulleeksi lähimpään - tässä tapauksessa reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä olevaan myymälään, purkamaan koodausta. Asiakas ei tähän suostu, koska juuri edellisellä viikolla oli jo liikkeessä käynyt mahdollista vaihtoa tiedustelemassa. Kaiken piti onnistua ihan tuosta vain ilman mitään koodeja. Suostuu myyjä sitten viimein ne sähköpostilla lähettämään ensin vielä kuitenkin varmistettuaan, mitä liikkeitä siellä Iittalassa olisi, jos voisi johonkin lähettää ja siellä sitten asiakas käydä puhelintaan näyttämässä. Eivät sopineet Siwa ja S-Market tähän tarkoitukseen…

Niin tulevat koodit, mutta kahta kolmesta koitettuaan asiakas jättää leikin sikseen saatuaan myyjältä varoituksen kuin saduissa ikään: ”Jos kolmesti koittaa eikä onnistu, niin puhelin on tiltissä ja se pitää lähettää Tampereelle huoltoon”. Ei muuta kuin auton nokka kohti kaupunkia. Liikkeessä mukava täti sanoo hoitavansa asian ja katsovansa koneelta koodin. ”Oho, ei onnistunutkaan. Nyt pitää lähettää huoltoon avattavaksi. Menee vähintään kaksi viikkoa, jos hyvin käy”, toteaa täti iloisesti. Ja niin lähtee asiakkaan puhelin Tampereelle, ja kaikki puhelimen muistiin tallennetut tiedot taivaan tuuliin. 

Muutaman viikon päästä puhelinta hakiessa myymäläpäällikkö pahoittelee asiakkaalle tapahtunutta ja ”antaisi aivan varmasti kaikki kadotetut tiedot takaisin jos voisi, vastuutahan heillä asiassa ei ole, vaikka myyjätäti olikin tehnyt virheen jättäessään onnettomalle asiakkaalle kertomatta mahdollisista komplikaatioista, henkilökunnan koulutusta lisätään ihan varmasti tästä eteenpäin, anteeksi vain kovasti”…

Ei voi mitään, itsepä asiakas tuohon leikkiin lähti, mutta ei lähde enää. Tai ainakin valitsee tulevaisuudessa tarkemmin kenen kanssa leikkii.

Pysähdyin tuossa Susanna Hietasen juttua valosaasteesta lukiessani miettimään, kuinka onnellisessa asemassa olen, kun saan asua täällä metsän ja luonnon keskellä. Vain askel kotiovelta pimeään ja olen astunut keskelle mitä mahtavinta tähtitaivasnäyttämöä. 

 Vuoden vaihteessa seisoimme veljeni kanssa pakkasessa pihallani ihailemassa avaruuden ihmeitä. On tosiaankin kuulemma vaikeaa löytää enää niin pimeää paikkaa, missä kaukoputkella pystyisi tähtiä kunnolla tarkkailemaan. Pimeät paikat eivät ole itsestäänselvyys.

Mutta ainakin Iittalasta vielä löytyy. Tervetuloa kaupunkilaiset tänne maalle tähtitaivasta tuijottelemaan. Täällä on vielä valotonta taivasta jäljellä kaikkien katsottavaksi. Sitähän voisi Hämeenlinnan kaupunki hyödyntää uudet ympäristönsä ja järjestää eteläsuomalaisille kaupunkilaisille oikein tähtientiirausiltoja - saisivat valomeressä kylpevät nykyihmisetkin vielä osansa tästä huikeasta näytelmästä!

Meitä pikkukuntalaisia on yritetty vakuuttaa medioiden välityksellä pari viime vuotta kuntaliitoksen välttämättömyydestä ja jopa tulevista palvelujen paranemisista. No, nyt ei tarvitse enää kuntaliitoksesta päättämässä olleiden nukkua öitänsä huonosti siinä pelossa, että pikkukuntalaiset voisivat osoitella sormella tyhjien lupausten perään. Nyt on kaikki vastuu ratkaisun oikeellisuudesta, tai sen virheellisyydestä, poistunut päättäjien hartioilta - tuli taantuma. Se on, kun raha on nyt niin tiukalla, ettei syy ainakaan ole itse liittymisessä, jos asiat eivät rullaakaan niin kuin oli odotettu. Tokihan tilanne on ymmärrettävä ja tiukkaa tulee olemaan kaikilla, mutta sopivasti sattui silti. Taisi se taantuma syödä ne porkkanatkin, luulen…

Itse en ole suuria kuntaliitokselta odottanut. Pikemminkin olen pessimistisen synkästi odotellut, mitkä kaikki asiat huonontuvat entiseen verrattuna. Täällä Iittalassa ovat monet kuntalaisille tärkeät arjen asiat olleet kunnossa, esimerkkinä tästä muun muassa koulutuksen järjestäminen: jakotunteja on ollut, ja meillä on jopa pienryhmä auttamassa tukea tarvitsevia oppilaita. Nyt opettajien mukaan jakotunnit lähtevät; niitä ei kaupungissakaan ole näin reilusti kuin meillä. Enkä kyllä jaksa uskoa, että pitkää tulevaisuutta pienryhmälläkään on odotettavissa, puhumattakaan pienestä Taljalan kyläkoulusta, jonka arvo suuresta massakoulutuksesta eroavana opinahjona on käyttäjilleen kiistaton.

Toisena esimerkkinä hyvästä palvelun tasosta entisessä Kalvolassa olkoon rakennuslupien hakemínen. Tuskin niiden käsittelyaika ainakaan nopeutuu Hämeenlinnaan liittymisen myötä - nopeimmillaan jopa parista päivästä kun on aika vaikea pistää enää paremmaksi.

Mutta ei huonoa jos ei jotain hyvääkin. Minut yllätti iloisesti kaiken pessimistisyyteni keskellä uuden hämeenlinnalaisuuteni ensimmäiset hyvät puolet: lapseni pääsee uimaopetukseen pelkän uimahallilipun hinnalla, ja kirjastoautolla voin asioida lähes kotiportailtani. Se jos mikä on sitä hyvää palvelua se!